Olen käymässä ensimmäistä kertaa äidin uudessa kodissa.
Täällä on mukavaa. Saan nauttia hyvästä ruoasta ja siististä kodista, eikä minun tarvitse tehdä mitään muuta kuin istua sohvalla vilttiin kääriytyneenä. Voin sulkea silmäni ja kuunnella ääniä pikkusiskon ja pikkuveljen leikeistä. Saan puhua äidin kanssa syvällisiä ja halata äitiä, leikkimielisesti kinastella pikkuveljen kanssa. Ennen kaikkea saan vain olla ja nauttia olostani.
Tuukka oli täällä yhden yön, sitten lähti takaisin kotikaupunkiin töihin. Se oli kivaa. Luulen, että Tuukka rakastaa minua enemmän kuin ennen. Pitää kädestä, vetää syliin, pussailee. Puhuu siitä, miten haluaa kanssani Bulgariaan kun valmistun, vaikka siihen on vielä yksi ja puoli vuotta. Ja kun puhumme mökistä josta haaveilen, ja lampaasta ja pihasaunasta, se ei ole enää vain minun mökkini. Se on meidän mökkimme. Illalla kun menemme nukkumaan, Tuukka sanoo: "Hyvää yötä, minä rakastan sinua".
Niin kokonaisvaltaisen, täydellisen, loputtoman hyvä olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti