Outoa

En oikein tiedä mitä sanoa. Tuntuu oudolta kirjoittaa, tuntuu oudolta kirjoittaa jonnekin, missä joku ehkä näkee. Olen tottunut ajattelemaan salassa. Mutta nyt on tullut tarve saada jotain ulos. En tiedä tuleeko kukaan koskaan lukemaan tätä. En aio kertoa tästä kenellekään, en koskaan.
Aurora Strand, se ei ole minun nimeni. Aurora Strand kuulostaa rikkaalta, kultatukkaiselta balleriinatytöltä, tytöltä jonka elämässä kaikki on kaunista. Aurora Strand on upea nuori nainen. Aurora Strand ei sekoile sanoissaan. Aurora Strand ei pelkää. Pimeää ehkä, tai öisin ulkona liikkuvia vieraita autoja. Mutta hän ei koskaan pelkää jäävänsä yksin, hän ei pelkää olevansa typerä tai tarpeeton. Aurora Strand osaa rakastaa ja olla rakastettu.
Minä olen varastanut hänen nimensä. Aion ryöstää sen ja liata sen. Miettiessäni nimeäni, minulle ei jäänyt muita vaihtoehtoja. En halunnut vain keksiä nimeä, joka kuulostaa kivalta. Halusin nimen, joka todella merkitsee jotain. Strand on nimi suvustani. Olen aina ihaillut sitä, halunnut sen itselleni. Aurora taas on nimi, jonka äitini harkitsi antavansa minulle. Sen merkitys on kaunis: aamurusko.
Mitä pidemmälle kirjoitan, sitä helpommalta se tuntuu. Ei saa olla liian itsekriittinen. Tämä on blogi, päiväkirja, haluan purkaa ajatuksiani enkä kirjoittaa mestariteosta. Ehkä minä kohta osaan kirjoittaa enemmänkin. Asioita, jotka ovat ehkä vaikeita. Joiden ajatteleminenkin tuntuu jo pahalta. Mutta uskon, että se helpottaa. Kun kirjoitan. Joskus on pakko saada purkaa tunteitaan, puhumalla, kirjoittamalla, miten vain. Toivon, että se auttaa.

Omistuskirjoitus

Rikkoutuneille kondomeille. Huikentelevaisille, rakastaville äideille. Naistenhakkaajille, itsemurhakandinaateille, psykopaateille, sovinisteille ja sille kiltille ja hiljaiselle tapaukselle joka hiippailee nurkissamme vieläkin. Ihanalle mummilleni ja hänen tyttärilleen ja kaikille muille feministeille. Karanneelle papalleni, hänen pojilleen ja kaikille muille alkoholisteille.

Rakkaille ystävilleni ja melkein ystävilleni ja niille jotka eivät oikeastaan ole ystäviä ollenkaan. Älyköille, boheemeille taiteilijasieluille, satunnaistupakoitsijoille. Näennäisenhyville kuuntelijoille, oikeasti hyville kuuntelijoille, juonittelijoille, pyrkyreille, koulukiusaajille, vampeille, homofobisteille, verisille jumppapuvuille ja pienille karkumatkalaisille.

Vastarakastuneille. Vastanaineille. Niille, joilla edellisestä naimiskerrasta on tuskallisen pitkä aika. Sinulle joka nussit läpi minut ja kaikki ystäväni ja Sinulle joka rakastuit minuun ja sen jälkeen kaikkiin ystäviini. Munapää.

Rakkaudelle ja välinpitämättömyydelle. Suurelle uskollisuudelle ja kihelmöiville syrjähypyille. Tasa-arvolle ja alistamiselle. Lempeälle läheisyydelle ja sille, kun välissä tuntuu olevan vähintään valtameri. Suuttumukselle, vihalle, anteeksiannolle ja lopulta tasapainolle. Elämälle.