Väsyttää. On liian myöhä olla hereillä. Liian myöhä kirjoittaa mitään järkevää. Silti on tarve taas saada jotain sanottua. Jotain.
Tulin just yhden tutun bileistä kotiin. Mulla on bileiden jälkeen usein epämääräisen surullinen olo. Luulin ennen että se johtuu laskuhumalasta, mutta nyt en oo juonut. En tiedä mistä tää tulee.
Oisin halunnut Tuukan viereen nukkumaan. Kysyin siltä autossa, kun se vei mua kotiin. Se ei halunnut. Ärsytti. Ajattelin: en vastaa Tuukalle enää. Opettelen välittämään Tuukasta vähemmän kuin Tuukka minusta. Halusin: että Tuukka tahtoo nähdä minua aina kun pyydän. Että Tuukka ei enää sano ettei jaksa ettei ehdi että joku toinen kerta. Mutta en voi hallita sitä enää, olen hypännyt, olen luottanut. En voi pysäyttää. En voi lopettaa. Rakastamista.
Kohta Tuukka lähetti viestin. En vastannut. Tuukka lähetti toisen viestin. "Ootko suuttunu mulle kun en tullu yöksi?" Sanoin että en ole. Enkä ollutkaan, olin surullinen. Tuukka pyysi mut huomenna luokseen yöksi. Olen idiootti. Mulla on aivan ihana poikaystävä, ihana rakastava välittävä tasapainoinen miksi sen pitäisi koko ajan todistella että välittää? Miksi en voi rauhoittua, unohtaa pelkoa? Miksi en osaa vain olla ja rakastaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti